maanantai 2. huhtikuuta 2018

Perussuomalaiset, eurooppalaisen laitaoikeiston tiellä?


Perussuomalaiset on puolueena vuosien ajan äänestänyt europarlamentissa johdonmukaisesti Venäjä-sanktioiden puolesta, tällä äänestyskäyttäytymisellä puolue on kuulunut siihen – harvalukuiseen – äärioikeistolaisten puolueiden joukkoon Euroopassa, jotka eivät syö Kremlin kädestä.

Perussuomalaisten kansanedustajien viime aikaiset lausunnot ovat kuitenkin sitä luokkaa, että on jo pakko ryhtyä pohtimaan sitä, onko puolue – hajoamisensa jälkeen – siirtymässä samalle tielle, jonka huomattava osa eurooppalaisista äärioikeistoon lasketuista puolueista on valinnut? Kansanedustajien Tom Packalénin ja Juho Eerolan Venäjää myötäilevissä lausunnoissa kuuluu vahvasti Kremlin kaiku taustalla – mikä ajaa heitä toistamaan Venäjän tarinaa, entä missä määrin tällainen ajattelu on leviämässä puolueeseen? Tähän mennessä puolueen nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ollut johdonmukainen Venäjä-kannassaan ts. kannattanut Venäjään kohdistuvia sanktioita, mutta nyt hänenkin lausunnoista kuultaa häivähdys ymmärrystä Packalénia kohtaan – vai kuvittelenko vain?

Tarkastelkaamme seuraavaksi Tom Packalénin kommentointia, ja jotta saisimme hiukan perspektiiviä hänen lausuntoihin, suunnataan katse Ukrainan sodan ensimmäiseen kesään. Packalén Verkkouutisissa elokuussa 2014:

Kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kaipaa todisteita siitä, että Venäjän joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan tapahtumiin. Hän esittää pyyntönsä Facebookissa.

– Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste, Packalén kirjoittaa.

Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.

– Jos tarpeeksi vakuuttava todiste löytyy, jota jokainen sissikoulutuksen suomessa saanut henkilö ei pysty ampumaan alas, niin lupaan omalta osaltani vahvistaa venäläisten joukkojen läsnäolon Itä-Ukrainassa.” (1)

Uuden Suomen Puheenvuorossa muutama päivä sitten Packalén kirjoittaa seuraavaa:

Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.

Miten perustelen sitä, etten usko Venäjän syyllisyyteen? Ensinnäkin Venäjältä puuttuu motiivi. Myrkytetty kaksoisagentti Sergei Skripal jäi kiinni vuonna 2004 ja istui vankilassa Venäjällä kuusi vuotta, kunnes hänet vapautettiin vuonna 2010 arvottomana vankienvaihdon yhteydessä. Briteissä asuu varmasti ihmisiä, jotka Venäjä haluaisi pois päiviltä, mutta Skripal ei kuulu heihin.

Myös Ukrainalle tilanne on hyödyllinen. Se haluaa ajaa Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista ja jopa lisäämistä.

En syytä tässä brittejä, jotka käyttivät luultavasti vain tilaisuutta hyväkseen, enkä syytä ketään muutakaan, mutta Venäjä ei olisi minun pääepäiltyni, jos kyseinen rikos olisi minun pöydälleni tullut. Ukraina on mainittu, mutta en usko, että se olisi valtiona sekaantunut tähän. Maassa on kuitenkin monenlaisia toimijoita.” (2)

Mikäli elokuussa 2014 asetelma olisi ollut vallan toinen, on ymmärrettävää, että Packalén perää todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan, mutta kun ennen tätä elokuuta on nähty muun muassa seuraavaa:

-Krimin niemimaan miehitys ja anneksointi Venäjään kevättalvella 2014, jonka jälkeen Putin pitkään kielsi Venäjän osallisuuden miehitykseen.

-kesäkuussa uutisoitiin ensimmäisen kerran panssarikaluston toimittamisesta Venäjältä Ukrainaan, mutta jo ennen tätä tuhansia ”vapaaehtoisia” oli saapunut Itä-Ukrainaan – muun muassa pääosin tšetšeeneistä koottu Vostok-pataljoona marssi toukokuussa 2014 Donetskiin.

-heinäkuun alkupuolella venäläistykistö tulitti ensimmäisen kerran Venäjän maaperältä kohteita Ukrainan alueella – tuolloin Ukraina ei vastannut tuleen.

-heinäkuun 17. Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” hallinnoimalla alueella venäläisestä Buk-M1 TELAR:ista ammutulla ilmatorjuntaohjuksella.

Laajamittaisempi Venäjän maaoperaatio alkoi elokuun 2014 loppupuolella, tähän operaatioon osallistui joukkoja jo elokuussa 2014 Suomenkin lähialueilta Pihkovasta (Pskov) 76. maahanlaskudivisioonan joukkojen myötä.

Packalén on ainakin kertaalleen iskenyt todistusvaatimuksissaan kirveensä kiveen, joten hänen taustalla olisi parempi olla nyt hiljaa ja olla esittämässä minkään sortin vaateita, etenkin kun hän ex. poliisina ja kansanedustajana varsin hyvin tietää, että tässä vaiheessa tutkintaa ulkopuolisille ei ole mahdollista toimittaa kaikkia käsillä olevia todisteita, ja kuten Aleksander Litvinenkon murhatutkinnan kohdalla olemme nähneet, todistusaineistoa on julistettu salaiseksi pitkiksi ajoiksi.

Kyseinen murha, kuin myös muut Venäjän valtion suorittamat/ tilaamat merkittävät murhat, osoittaa sen, että Venäjällä voidaan määrätä suoritettavaksi jokin aggressiivinen teko, vaikka sellaisessa ei meidän mielestä olisi mitään järkeä – sellainen saattaisi ennemminkin tuottaa lisää ongelmia ollen täten meidän mielestä järjetön, jollaisena sitä ei Kremlissä kuitenkaan nähdä.

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik kirjoittaa seuraavaa Kalevassa julkaistussa blogitekstissä, josta hahmottuu motiivi, jota Packalén perää ja joka osaltaan osoittaa sen, että Kremlistä käsin tapahtumia tarkastellaan toisesta näkövinkkelistä, jolloin teoilla on tarkoituksensa:

Venäjä on jo yli kymmenen vuoden ajan viestinyt, että se on tyytymätön omaan asemaansa Euroopan turvallisuusjärjestyksessä ja maailmanpolitiikassa laajemmin. Salisburyn hermomyrkkyisku asettuu jatkoksi kovenevien viestien sarjaa. Sanoma on mennyt perille – eikä länsi voi antaa siihen myöntyvää vastausta, vaikka Venäjä kuinka huutaa ja häiriköi.” (3)

Tom Packalénia lainattu Sputnik Newsissä. (4)
























Packalénin kommentointi on huomioitu laajalti myös Venäjällä. Kansanedustaja Packalénia on lainattu Sputnik Newsin verkkosivuilla englanniksi – uutisessa on syytä huomioida se, että tehdään ehdottoman selväksi kyseessä olevan kansanedustajan (parlamentaarikon) näkökanta. Myös venäjäksi kirjoitettuja uutisia on löydettävissä lukuisia, aiheesta tarkemmin Jouni Snellmannin blogitekstissä: ”Venäläismediat: Tom Packalen epäilee ukrainalaisia hermomyrkkyiskusta”. (5)


Packalén-uutisointia Venäjän puolustusministeriön Zvezda-kanavalla.


























Snellman mainitsee Johan Bäckmanin mahdollisesti haastatelleen Packalénia, josta ei vielä löydy mainintaa Bäckmanin omasta blogista. Bäckman kuitenkin mainitsee blogissaan Packalénin esittämän protestoinnin erinomaisen myönteiseen sävyyn, vastaavasti Facebook-profiilissaan Bäckman linkittää runsaasti Packalén-uutisia Venäjältä, joten tuskin on kaukaa haettu ajatus, etteikö Bäckmanilla ole jollain tapaa sormensa pelissä tässä asiassa:

Kansanedustajista sentään Tuomioja, Mustajärvi ja Packalén ovat esittäneet selvän protestinsa brittien ilmeisiin valheisiin. Kiinnostavin on Packalén, joka kokeneena rikostutkijana osasi hyvin blogissaan kiistää brittien version.” (lainaus Bäckmanin blogista, 6)

Perussuomalaisista kansanedustajista Packalén ei suinkaan ole ainoa Venäjästä myönteisiä, tai Venäjää puolustavia, kommentteja lausunut kansanedustaja. Puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren lausunnoista löytyy myös runsaasti Venäjää myötäileviä kannanottoja – ei kuitenkaan niin paljon, että hän olisi ollut putinistisen RuFi:n Daria Skippari-Smirnovin mieleinen ehdokas. Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolan mielestä Venäjä-pakotteet tulisi purkaa tehden samalla perioutoja Karjala-rinnastuksia – lausuntojensa perusteella hän myös näyttää uskovan Itä-Ukrainan asukkaiden oikeasti halunneen alueensa liitettävän Venäjään. (7) Mitä ilmeisimmin Eerola kuuluu siihen joukkoon isänmaallisia, jotka ovat valmiit antamaan ”pirulle pikkusormen” – haluamatta ymmärtää, että se piru hamuaa koko käden sijaan koko sielua.


Marko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.